Ei, en ole tappamassa itseäni.
Mulla on vaan sellainen tunne koko ajan etten oo tarpeeks hyvä tekemään mitään mitä mun täytyy tehä (thanks for my family). Mulla ei oo mitää sisältöö mun elämässä. Mun "parhaat vuodet" menee kotona viettäen.
Mitä mä sitten teen päivät pitkät? Ratsastan mun rakkailla polleilla. Hoidan ne joka päivä (asuvat kotipihalla). Käyn koulua. Ja kun olen tullut tallista koulupäivän päätteeksi, en jaksakkaan sitten tehdäkkään mitään muuta kun katsoa telkkaria/ lukea kirjaa/ olla koneella. En tee edes läksyjä enää. Ja koulu menee silti suht hyvin (ka. ~7½).
Mun perhe, etenkään äiti, ei arvosta mitä mä teen. Tänäänki mä tyhjensin ja täytin tiskikoneen, siistin eteisen ja siivosin vaatehuoneen, ja palkaks sain pelkkää paskaa. Ihan ku sitä ei olis mun elämäs jo tarpeeks muutenkin.
- Mä en ole vetänyt kunnon kännejä (älkää tulko sanomaan "oot liian nuori", mä tiiän sen!) mun 16 vuoden elämäni aikana. Olen juonut 3 kertaa Recordelingin (en muista miten kirjotetaan) mansikka-lime 0.5 l siiderin (ALKOHOLILLA) ja siihen se jää.
- Minulla ei ole muita kavereita kun kaksi samaa lukiota käyvää tyttöä luokaltani. Toisesta en pidä ollenkaan, se on sellainen välttämätön paha, joka roikkuu mukana ja toinen hehkuttaa koko ajan poikaystävästään. Alussa kestin, enää en. Kolmas kaveri tuli rippileiriltä. Hän on I-H-A-N-A! Ja ymmärtää mitä mä puhun ja mistä mä puhun. Harmi vaan, hän asuu kahden tunnin ajomatkan päässä meiltä! :(
- Minulla ei ole poikaystävää ja jokainen jätkä joka sattuu sanomaan edes "Moi" on jo mieleni mielestä ihastunut minuun ja kun kerran olen ihastunut johonkin ja se joku on yhteydessä enemmän minuun, en pääse irti hänestä, vaikka tiedän(luulen) hänen olevan homo, vuoden vanhempi, urheilullinen, lihaksikas, hauska, huumorintajuinen, kohta 18 vuotias komistus joka ei iki maailmassa olisi/voisi olla ihastunut minuun. TIEDÄN, mutta aivoni eivät usko! >:/
- Opettajat eivät tykkää minusta. Olen liian voimakasluontoinen ja järjestävä ja toimelias ihminen, että kun meidän luokanvalvojamme, joka on maailman hitain, yritti järjestää wanhojen kahvilaa, minä (ja siskoni) olimme johtamassa koko juttua ja neuvomassa ja ottamassa selvää. Ja näin saimme ensimmäisen opettajan suuttumaan minulle. Seuraava opettaja suututettiin sillä, että ei luettu englannnin sanoja, ja jäätiin kiinni, ja kun yritettiin kysyä uudestaan, en ollut silloinkaan lukenut. Ja olen sanonut hänelle etten pidä sanojen lukemisesta niin soppa on valmis.
- Wanhat lähestyvät (vuoden päästä) ja enää puoli vuotta aikaa hankkia tanssipari. Olen läski (koko 42/44, mahaa on ku raskaana olis ja mini-pieni pää, joka korostaa tätä kaikkea sen lisäksi että hartiat VALTAVAT) ja huonoitsetuntoinen ja ruma (lukuunottamatta sinisiä silmiäni), niin eihän ketään kiinnosta tulla tanssimaan minun kanssani. Edes liikuntatuntien paritanssissa. Vaihtoehtoja on vain kaksi, jotka voisivat hyväksyä minut pariksi, mutta he eivät osaa tanssia. Ja toinen on jäätävän pitkä metri-heikki! Not my cup of tea. Siksi, ensi kesänä olisi tarkoitus hankkia poikaystävä, joka pääsee tanssimaan kanssani. TAI joku muu "Varamies". ARRRRGGGHHH. Ja sitten pitäisi hommata vielä mekko wanhoihin. Minä teetätän mekon, mutten tiedä millaisen tahtoisin. Muutakun että siinä pitäisi olla hihat ja sen pitäisi olla vanhahtavan tyylinen, mutta jos googlesta hakee, tulee vain niitä moderneja olkaimettomia mekkoja. :/
- Hiihtoloma ja minun pitäisi siivota? ONKO OIKEIN?
Anteeksi muuten kaikille tästä "teinistä aikuisuuteen". Siinä ristiriita. Pitäisi olla "teiniydestä aikuisuuteen" tai "teinistä aikuiseksi" mutta mennyt on jo mennyt ja blaablaa. Älkää valittako :)
Ja muuten viikko/pari myöhässä Hyvää Ystävänpäivää! :)
(joka todellakin oli peruutettu minun osaltani, onhan 14-2-12 yhteensä nolla)