Tänään äiti alko siivoomaan, ja tiedätte mitä siitä seuraa: yleensä me kaikki sitten joudutaan siivoamaan. Eikä se ole hyvästä. Äiti sanoi, että saan aloittaa lahjojen paketoimisen kun oma huone on siivottu. Kun olin saanut huoneen siivottua, ni eikös äiti keksinytkin sitten paljon muutakin tekemistä minulle. Ja systeri oli luvannu auttaa äitiä, mut sit jossain vaiheessa se katos puoleks tunniks siivoomaan huonettaan ja siitähän äiti veti kilarit. :) Kiva. Eli huutoa on kuulunut tässä meidän Pienessä Talossa. No, sitten se vaan pakotti mut menee ratsastamaan Hullun Nuoren (meittin heppa, 7v.). Taivaalta tuli ihanaa vettä! Ah, tätä joulun taikaa!
Eikä vieläkään olla paketoitu lahjoja. Ainoa, mistä nyt on tullut tähän mennessä "joulua" on kun koristeltiin joulukuusi. Tänä vuonna teemana kulta.
Ei päästy mukaan edes hautausmaakierrokselle. En siis ole mikään himouskovainen, mutta silti uskon Jumalaan. Ja tykkään puhua edesmenneen isomummuni kanssa, sillä ikävöin häntä paljon. Hän toimi sodissa lottana. Emme kylläkään olisi käynyt hänen "luonaan" sillä hän on haudattuna parin tunnin matkan päähän. Olisimme käyneet papan (joka oli myös sodissa) ja muutaman muun luona, joille olisin halunut kertoa asioita. Kyllä, uskon että he kuulevat kaiken, mistä puhumme. Ja hautausmaalla olisi "jotain mille puhua", hautakivi.
Nyt kun minulla on "naisten vaivat" päällä, olen erittäin herkkä itkemään ja varmaan arvaattekin, että kun minä tajusin etten pääse joka jouluiselle hautuumaakierrokselle, itku ei ollut kaukana.
Päivän kappale: (veikkaus-mainoksessa mainittiin ;)))